Näkyvyyttä ja yhdenvertaisuutta – romaniväestön aseman parantaminen korkeakouluympäristössä

Korkeakoulujen saatavuuden kehittäminen, yhdenvertaisuuden edistäminen ja opiskelupolkujen sujuvoittaminen ovat keinoja, joilla korkeakoulut voivat edistää romaniväestön asemaa ja hyvinvointia. Korkeakoulutuksella on suuri merkitys Suomen koulutustason nostamisessa. Romanikorkeakouluopiskelijat ovat osa Suomen tavoittelemaa osaamisen nostamisen päämäärää, jossa puolet nuorista aikuisista olisivat korkeakoulutettuja vuoteen 2030 mennessä (vrt. Valtioneuvoston julkaisuja 2021).

Korkeakoulujen velvollisuus on aktiivisesti kehittää yhdenvertaisuutta, joka osoitetaan esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmissa, normaalissa arjen toiminnassa ja viestinnässä. Tosiasiallinen yhdenvertaisuus nivoutuu arvokysymyksiin ja -valintoihin. Valintoja tekevät organisaatiot, jotka ovat arvoyhteisöjä. Valintojen taustalla on avoimia, auki kirjoitettuja tai piilossa olevia arvoja. Suomessa romaniväestölle kohdennettua opiskeluun liittyvää viestintää on niukasti toteutettu.  Kohdennettua viestintää on toteutettu hankkeiden hakevan toiminnan yhteydessä, mutta hankkeen jälkeen viestintä on jäänyt enemmän tai vähemmän yksittäisten romaniväestöön kuuluvien opiskelijoiden varaan.

Monikulttuurinen korkeakouluviestintä tärkeää

Valitettavasti yhdenvertaisuus ei toteudu useinkaan romaniväestön kohdalla korkeakoulujen viestinnässä, koska romanit harvoin näkyvät jokapäiväisessä viestinnässä opiskelijan tai työntekijän rooleissa. Viestinnässä vaikutuksensa on myös sillä, mitä jätetään viestimättä. Se jättää tämän osan suomalaista yhteiskuntaa näkymättömäksi. Ihmiset muodostavat mielikuvia viestinnän perusteella. Romaniyksilöt harvoin saavat mahdollisuutta samaistumisen kokemuksiin korkeakouluopiskelijan tai -työntekijän rooleihin viestinnän kautta.

Moninaisuuden ja monikulttuurisuuden tulisi näkyä korkeakouluissa ei pelkästään opiskelijoiden keskuudessa, vaan myös työntekijöiden parissa. Korkeakoulujen tavoitteena tulisi olla opiskelijoiden ja työntekijöiden taustojen valtavirtaistaminen. Tätä tavoitetta ei pidä ymmärtää kaukaisuudessa siintävänä kajastuksena, vaan sitä tulee luoda aktiivisesti päivittäin. Tulevaisuus muotoillaan tänään.

Itse olen työskennellyt korkeakoulussa hankkeissa ja tuntiopettajan rooleissa. Olen tehnyt huomioita siitä, että pelkkä läsnäoloni herättää opiskelijoissa mielenkiintoisia kysymyksiä ja herkullisia keskustelunavauksia esimerkiksi siitä, millaista on näkyvästi erilaisen ihmisen kohtaaminen. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus (2023,18–19) alleviivaa julkaisussaan Alueellisia työvoiman osaamistarpeita ja ratkaisuehdotuksia. Koontia alueellisen osaamiskyselyn tuloksista, että tulevaisuuden työelämän osaamistaitona asiakas- ja kulttuuriosaamista kasvattavat erityistarpeiden huomioiminen ja erilaisuuden kohtaamisen taidot ja kasvatusalalla monitaustaisten lasten ja ryhmien ohjaamiseen nivoutuva osaaminen.

Monikulttuurisuus on rikkaus ja yksi oppimisen tapa. Romanityöntekijälle on kertynyt 500 vuoden verran kokemusperäistä tietämystä siitä, mitä on elää, opiskella ja työskennellä Suomessa erilaisena pelkästään jo ulkonäkönsä puolesta. Tätä tietoa voidaan sivuttaa tai hyödyntää. Tätä romanien kokemusperäistä tietämystä ei ole vielä osattu kokonaisvaltaisesti hyödyntää korkeakoulukentällä, vaikkapa edistettäessä maahan muuttaneiden kiinnittymistä Suomeen ja korkeakouluyhteisöön.

Korkeakouluviestinnässä olen aidosti ylpeä Diakonia-ammattikorkeakoulun viestinnän valtavirtaistamisesta. Kun Diakonia-ammattikorkeakoulun omilla ja Facebook-sivuilla mainostetaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Monialainen ja yhteensovittava johtaminen, kuvissa esiintyy romaniväestön edustaja. Tai kun mainostetaan Diakin osaamiskärkiä tai kerrotaan DiakHubin valmennuksista ja työpajoista, näissä kaikissa esiintyy romanimies tai -nainen työntekijän ja opiskelijan rooleissa. Tämä on normaalia korkeakoulun valtavirtaistettua viestintää, jossa on siirrytty sanoista tekoihin. Diakonia-ammattikorkeakoulussa se alkaa olla jo niin arkea, ettei kukaan pidä sitä erikoisena, eikä se sitä pitäisi olla muuallakaan.

Kirjoittaja

Inga Angersaari. Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Monikulttuuriset opintopolut -hankkeessa (ESR), jossa tuetaan aliedustettujen ryhmien pääsyä korkeakouluun Itä-Suomessa. Hän on tuplamaisteri yhteiskuntatieteissä ja työskennellyt toisella asteella sosiaali- ja terveysalan opettajana. Hän on kiinnostunut osallisuuden, koulutuksen ja yhdenvertaisuuden kehittämisestä.

Lähteet

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus 2023. Alueellisia työvoiman osaamistarpeita ja ratkaisuehdotuksia. Koontia alueellisen osaamiskyselyn tuloksista. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen julkaisuja 2/2023. Opetushallitus.

Valtioneuvoston julkaisuja 2021. Valtiopoliittinen selonteko. Valtioneuvoston julkaisuja 2021: 24. Valtioneuvosto. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162995/VN_2021_24.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Monikulttuuriset opintopolut -hankkeessa vahvistamme korkeakoulujen monikulttuurisuutta ja edistämme korkeakoulujen aliedustettujen opiskelijaryhmien, kuten maahanmuuttaneiden ja romanien koulutuspolkuja. Hankkeen päätoteuttajana on Diakonia-ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajina ovat Itä-Suomen yliopisto, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Savonia-ammattikorkeakoulu. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta. Hankkeen toiminta-aika on 1.10.2023–30.9.2026.